Asenne on johtajan oma valinta

Kirjoitus ilmestyi alun perin vieraskynäkirjoituksena Mandare.fi sivustolla.

Johtaminen on nuorallakävelyä: siinä joutuu tasapainoilemaan jatkuvien tilannemuutosten maailmassa

Strategia-, arvo-, kulttuuri-, asenne-, syvä-, muutosjohtaminen jne sopivat kaikki erinomaisesti johtamiseen, mutta miten soveltaa oppeja ihmisten kohtaamiseen eri tilanteissa ja ympäristöissä? Yksi vanha sanonta johtamisesta taisi olla: ”Katso välillä taaksesi nähdäksesi seuraavatko joukot sinua”,  eli johdatko todella joukkojasi? (erityisesti muinoin, kun sotia johtivat rohkeat johtajat esimerkillään).

Kaikki kolme oheisessa listassa mainittavaa oppia ovat tuttua asiaa jo muinaisista ajoista alkaen, mutta oppien soveltaminen ajan kohtaan ja tilanteeseen ratkaisee:

  1. Kulttuuri syö strategian aamupalaksi.
  2. Jatkuva muutos vaikuttaa rakenteisiin, sekä haastaa olemassa olevan kulttuurin.
  3. Ilman jaettuja arvoja ja luottamusta, tarvittava muutos ei tapahdu.

Jokaisen toiminta-asenne ratkaisee lopputuloksen. Ympäristöjen muutokset tapahtuvat sykleittäin, vaikka asia tunnetaan ja sitä tiedetään odottaa, se yllättää kuten talven liukkaat.

Johtaminen on ihmisten johtamista

Ahmin nuorena kaikki Asterix sarjakuvat, jossa roomalaisten joukkoja johti sadanpäänmies. Siinä on ajatus, että on yksi joukkue, jota joku voi aidosti johtaa ja joukkueen pitää olla rajattu, jotta rakennettu tehokas malli tukee isoa tarkoitusta. Sitten tulee Obelix, joka sekoittaa pakan ja luo pelkoa. Samaa pelkoa luo muutos, joka on tuomassa valtavat mullistukset yhtä aikaa monelle alalla. Mullistuksen päälle tuleva taloudellinen hallitsemattomuus pahentaa tilannetta.

Valtavia joukkoja voidaan johtaa maineella ja mielikuvilla, kuten Applen Steve Jobs hienosti osoitti. Kulttijohtamiseen kykenevät hirmuhallitsijat, erilaiset lahkot ja juuri Jobsin kaltaiset valovoimaiset henkilöt. Kun kulttijohtaminen romahtaa, on vahinko katastrofaalinen (pelolla odotamme, mitä Pohjois-Korean romahdus synnyttää). Vahvoja johtajia kaivataan ja niihin ollaan valmiita sitoutumaan, jopa sokeasti.

Uskon ”sadanpäänmiehiin” (ja naisiin). Kaikki ihmiset tarvitsevat todelliset yksikköjen johtajat. Henkilöt, jotka vastaavat joukkonsa innostamisesta ja ovat ”kosketusetäisyydellä” samaa porukkaa, johon sitoutua.

Yhteenkuuluvuus sitoo henkilöitä omaan joukkueeseen

Meillä yhdessä tekemistä on pelillistetty Total Football -henkisellä mallilla. Kuulumme seuraan nimeltä Accountor ja olemme joukkue PCP. Jokainen ymmärtää pelin ja haluaa kentälle osoittamaan taitonsa. Kentällä tiedetään roolit ja paikat, otetaan pallo vastaan ja tehdään tarkkoja oikea-aikaisia syöttöjä. Yhdessä hyökätään ja puolustetaan. Seurataan herkeämättä pelitilanteita ja paikataan toisen pelivirhe, kun tilanne vaatii. Kuviot ovat selviä, eivätkä tähtipelaajat tee ja juhli yksin maaleja.

Kun omalla tekemisellä on merkitys ja se on mielekästä, otetaan siitä myös täysi vastuu. Jos pelikuviot ovat selviä, johtaja pääsee helpommalla kun ”luottopelaaja” toimii itsenäisesti paremmin ja tehokkaammin. Mahdollisuus jatkuvaan kehittymiseen, varsinkin asiantuntijoilla, on elinehto ja työn jatkuvuuden tae.

Jos toiminnallani voin tehdä muita onnellisemmaksi, sen täytyy olla hyvä asia

Olemalla mukana joukkueen haasteissa ja mahdollisuuksissa sekä varaamalla riittävästi aikaa tarvittaville keskusteluille. Vaikuttaminen edellyttää luottamuspääoman kertymistä ja ansaittua mielipidevaikuttajan roolia; tekemällä aidosti sitä, mitä ”joukkueelle” on luvattu.

Omalta osaltani olen oppinut, että kiittämistä ja juhlistamista saisi järjestää enemmän. Kuulun X-sukupolveen, joka tekee parhaansa, ei odota kiitosta, koska niin vaan kuuluu toimia. Tiedostan, että kaikki  –   kuten vaimoni  –  eivät jaa samaa olemusta. Joten yritän kehittyä ihmisenä.

Asenne ratkaisee kaikessa ja sen päättää jokainen itse, jokainen päivä, erityisesti johtaja.

Tämän yskäisyn aikaansai innostus, joka kumpusi luettuani kirjan Asennejohtaja

Jouni Erkkilä